Carnivale Les Freaks-Tervetuloa kotiin!

Voi kultaseni, oletko eksynyt? Sinussa on se sävy, arka ja epävarma. Sellaisen kulkijan askel ja liike, joka ei tiedä mistä tulee sen enempää kuin minne menee. Mutta ei, ei, älä minua pelkää. Minä olin kerran niin kuin sinä. Aivan niin, juuri niin kuin sinä, jolle maailma on kääntänyt selkänsä. 

Niin kuin sinä, joka et tunne kuuluvasi minnekään. Sinä, joka leijut maailman laidalla. Niin minä olin yksi eksyneistä ja näkyville kadonneista, mutten ole enää. Miksi? Siksi että sellaista muottia ei enää ole, jota minä en rikkoisi. Ei sellaista ennakkoluuloa, jota minä en vääräksi osoittaisi. 

 Miksi? Koska etsiessäni sitä, mitä en tiennyt kadottaneeni, kohtasin jotain suurempaa ja se jokin veti minut puoleensa kuin liekki uupuneen koiperhosen. Mikä se oli, kysyt sinä. Näen sen silmistäsi, koiperhoseni. Tule, tartu käteeni ja astu kanssani läpi näiden samettisten verhojen salattuun valtakuntaan. Tule ja katso liekkiisi, kultaseni. Sinä ainutlaatuisuutesi vuoksi syrjään heitetty ja kartettu, pidä tiukasti kiinni ja tule kotiin.

Peremmälle, peremmälle, tännepäin ja varo sitä varjoa, sen silmiin ei parane katsoa tai viettelee sinut mukaansa. Ei, älä päästä irti! Älä vielä. Ensin, kuuntele tovi ja aivan ensimmäiseksi unohda mistä tulet. Se maailma, tuo verhojen takainen, on enää aplodien pauketta, kauhistuneita kirkaisuja ja hurraa-huutoja. Sen yhtenevät harmaat seinät eivät sinua enää vangitse, eivätkä sen syyttävät katseet sinun erilaisuuttasi tavoita. 

Vain kaikuja ja kuiskauksia, jotka eivät voi enää satuttaa koska peililasin tällä puolen pilkka on palkkio. Tässä kiertolaisten joukossa kummajainen on tavallinen, poikkeava sisaresi, veljesi tai kukaties kaksi sisarta kerralla. Niitä tosin varo, kuulethan, tai tulevat ja anastavat unesi tanssillaan. Ei, eivät pahuuttaan vaan minuuttaan.

 Kaaoksen kaksoset, toisiinsa sidotut painajaiset, punovat nauhojaan ja pitävät tasapainon paikoillaan. Se on tanssi, joka pyörittää päätä ja sydäntä, mutta ennen kaikkea pitää meidät valppaina.

Varo myös tuota naista, yön mustine kutreineen. Hänen käsissään on kohtalon langat, niistä jos menet ja nykäiset voi hän tuulen nostattaa ja sinut kumoon pyyhkäistä. Mutta älä silti pelkää, sillä ei hän paha ole vaan kuin tuuli itsekin, on vain se mikä on ja yhtälailla voi hän antaa vauhtia tai kuin työntää alas jyrkänteeltä. Kulje näiden kanssa varoen, mutta muista ettei täällä yksikään ole merkitystä vailla.

 Yksi tanssii maailman reunalla, toinen kannattelee sitä harteillaan, kolmas koskettaa taivasta, neljäs ajaa eteenpäin, viides taipuu rajojen yli ja äärettömyyteen. 

Vain se joka uskaltaa hyväksyä erilaisuuden, osaa puhua lohikäärmeille ja punoa kultaa. Erilaisia, mutta sydämessä sykkii se yksi yhteinen sävel, avointen silmien, mielen ja rohkeuden soinnut punovat meidät yhteen.

Nyt, kuuletko sen? Tiedän, että kuulet kun vain avaat oven. Näen sen silmiesi syvyyksissä. Kuule kuinka se sykkii ja poukkoilee. Se, kultaseni, on sinun haavoitettu sydämesi. On tullut sinun aikasi tanssia ja syttyä liekiksi joukkoon kummajaisten, sisarten ja veljien. Anna ainutlaatuisuutesi muuttua voimaksesi, syleile itseäsi ja anna rohkeuden viedä mukanaan. Sillä vain syleillen koko todellisuutta voit punoa sydämesi ehjäksi. Tanssi kanssamme.

Teksti: Silja Eskolin

Kuvaaja: Tuomas Lairila 

Meikit: Pia Forsblom ja Eku Bergdahl/ LUMENE
Puvustus: Siri Seppi
Kampaajat: Antti Taskula, Pia Forsblom, Jussi Ristiharju, Mia Uski
Mallit: Joonas Pakasto, Joonas Luomala, Kristiina Luomala, Johanna Kantanen, Mimi Halonen, NooraTujunen, Silja Eskolin, Olivia Karelius, Eveliina Kotro, Alexandra Gustafsson, Petra Rossi, Siri Seppi
Kuljetus ja catering: Petri Uski
Mallimamma: Sanna Karelius
Uniikkikorut: Joonas Pakasto